"Kuuletteko? Kuuletteko?" sopersi Foulon kalveten.
Karjuva, pelottavan näköinen kansa tulvehti kaikkia kaupungintalon edessä olevalle torille vieviä katuja myöten, etupäässä Pelletier-rantakatua ja Vannerie-katua pitkin.
Bailly lähestyi ikkunaa.
Silmät, puukot, peitset, viikatteet ja musketit kiilsivät päivänpaisteessa. Vajaassa kymmenessä minuutissa oli suuri tori tullut aivan täyteen kansaa. Koko Pitoun mainitsema Foulonia saattanut kulkue oli saapunut ja heihin oli liittynyt joukko uteliaita, jotka suuren melun kuullessaan olivat rientäneet Grève-torille aivan kuin keskustaan.
Kaksikymmentä tuhatta ääntä huusi:
"Foulon! Foulon!"
Silloin näki, miten näiden raivokkaitten edellä juosseet sata nuorta miestä osoittivat porttia, josta Foulon oli mennyt sisään. Tämän kimppuun hyökättiin heti, ja sitä alettiin murtaa potkimalla, kiväärintukeilla iskemällä ja kangilla vääntämällä.
Äkkiä se aukeni.
Kaupungintalon vartijat riensivät hyökkääjiä vastaan, jotka ensimmäisen kauhun vallassa peräytyivät pajunettien tieltä, ja talon edustalle syntyi aukea paikka.
Vartijat asettuivat portaille ja pysyivät tyyninä.