Nämä leikkivät uhrillaan, aivan kuin tiikerilauma leikkii viattomalla saalillaan.
Kaikki tahtoivat käydä käsiksi Fouloniin. Viimein he käsittivät, että jos tahtoivat pitkittää uhrinsa kuolinkamppailua, oli heidän jaettava eri tehtävät toisilleen.
Muussa tapauksessa hän joutuisi kappaleiksi revittäväksi. Toiset nostivat ilmaan Foulonin, joka ei enää jaksanut huutaa.
Toiset, jotka olivat riistäneet häneltä kaulanauhan ja repineet hänen takkinsa, panivat hänen kaulaansa nuoran.
Toiset taas olivat nousseet lyhtytolpan päähän ja sieltä ojensivat nuoran, jonka toverit sitten panivat entisen ministerin kaulaan.
Foulon nostettiin ilmaan ja häntä näytettiin kansalle. Hänen kaulassaan oli nuora ja hänen kätensä olivat sidotut selän taakse.
Kun kansa oli kyllikseen katsellut uhriaan, taputtanut käsiään, annettiin merkki, ja kalpea ja verinen Foulon nostettiin lyhdyn rautaisen poikkitangon kohdalle, kaikkien kamalasti huutaessa hänelle kuolemaa.
Kaikki ne, jotka siihen asti eivät olleet mitään nähneet, huomasivat nyt kansan vihollisen koko joukon yläpuolella.
Uudet huudot kaikuivat. Mutta nämä huudot olivat hirttäjiä vastaan.
Kuolisiko Foulon siis näin pian?
Hirttäjät kohauttivat olkapäitään ja näyttivät nuoraa.