"Väitättekö", sanoi hän, "että ne, jotka surmaavat avuttomia ihmisiä muka kansan kunnian tähden, väitättekö, että he ovat yhtä hyviä ranskalaisia kuin minä olen?"
"Se on toinen asia", lausui Gilbert. "Ranskassa on monenlaisia ranskalaisia. Ensiksi on olemassa Ranskan kansa, johon kuuluvat sellaiset kuin Pitou, sinä ja minä; sitäpaitsi on olemassa Ranskan aatelisto ja papisto. Siis kolmenlaatuisia ranskalaisia Ranskassa, jokainen omalta kannaltaan ranskalainen, omien etujensa kannalta, lukuunottamatta Ranskan kuningasta, joka on ranskalainen omalla tavallaan. Katsohan, tässä eri ranskalaisten erilaisessa tavassa olla ranskalainen on oikea vallankumous. Sinä olet ranskalainen omalla tavallasi, apotti Maury omalla tavallaan, Mirabeau on toisenlainen ranskalainen kuin apotti Maury, ja kuningas on toisenlainen ranskalainen kuin Mirabeau. Nyt sinä, Billot, oivallinen ystäväni, urheamielinen ja tervejärkinen mies, olet tullut käsittelemäni kysymyksen toiseen osaan. Katsohan, Billot, tähän."
Ja Gilbert ojensi maanviljelijälle painetun paperin.
"Mikä tämä on?" kysyi maanviljelijä tarttuen paperiin.
"Lue."
"Tiedättehän, etten osaa lukea."
"Käske siis Pitouta lukemaan."
Pitou nousi ja seisten varpaillaan luki maanviljelijän olan yli.
"Se ei ole ranskaa", sanoi hän, "se ei ole latinaa eikä se ole kreikkaakaan."
"Se on englanninkieltä", vastasi Gilbert,