"Entä rouva Billot?" sanoi Pitou hämmästyen siitä, että valta tällä tavalla joutui äidiltä tyttärelle.
"Pitou", sanoi Gilbert, joka oli huomannut Billotin ajatuksen huomatessaan heikon punan nousevan hänen otsalleen, "muista tämä arabialainen sananlasku: Kuunnella on samaa kuin totella."
Pitou punastui vuorostaan. Hän oli melkein käsittänyt ja ymmärtänyt epähienoutensa.
"Catherine on perheen älykkäin jäsen", sanoi Billot suorasukaisesti painostaakseen ajatustaan.
Gilbert nyökkäsi myöntymisen merkiksi.
"Siinäkö kaikki?" kysyi poika.
"Minun puolestani."
"Mutta ei minun puolestani", sanoi Gilbert.
"Minä kuuntelen", sanoi Pitou päättäen panna täytäntöön Gilbertin äsken lausuman arabialaisen sananlaskun.
"Sinä viet minulta kirjeen Louis-le-Grandin kouluun", lisäsi Gilbert. "Annat tämän kirjeen apotti Bérardierille. Hän jättää huostaasi Sébastienin. Sinä tuot hänet tänne, minä syleilen häntä ja sinä viet hänet Villers-Cotteretsiin, missä jätät hänet apotti Fortierin huostaan, jotta Sébastien ei käyttäisi aikaansa hukkaan. Sunnuntaisin ja torstaisin hän saa lähteä kanssani kävelemään; liiku hänen kanssaan pelkäämättä tasangoilla ja metsissä. Minun rauhallisuudelleni ja hänen terveydelleen on parempi, että hän on siellä kuin täällä."