Näiden naisten joukossa oli sellaisia, jotka eivät olleet syöneet kolmeenkymmeneen tuntiin. Ja sieltä kuului toisinaan huuto, joka uhkasi heikkoudellaankin, sillä tämän huudon saattoi kuulla tulevan nälkiintyneistä suista.
"Versaillesiin!" huusivat he, "Versaillesiin!"
Ja matkallaan he viittasivat kaikille vastaan tuleville naisille, ja kaikille, jotka he näkivät ikkunoissa.
Vaunut ajoivat ohitse; niissä istui kaksi vallasnaista, jotka pistivät päänsä vaunujen ikkunasta ja alkoivat nauraa.
Rummuttajan kulkue pysähtyi. Parikymmentä naista hyökkäsi vaunujen ovelle, pakotti naiset astumaan kadulle ja liittymään heidän joukkoonsa. Kun he vastustelivat ja estelivät, sai pari kovaa korvapuustia heidät heti tottelemaan.
Näiden naisten jäljestä, jotka etenivät hitaasti, sillä he kokosivat joukkoa pitkin matkaa, asteli mies molemmat kädet housuntaskuissa.
Tämä laihan ja kalpean näköinen, pitkä ja hoikka mies oli puettu teräsharmaaseen takkiin ja mustiin housuihin ja liiveihin. Päässään hänellä oli pieni kolmikulmainen hattu, joka oli hiukan viistossa otsalla. Pitkä miekka kalisi hänen laihoja, mutta voimakkaita sääriään vasten.
"Minähän tunnen tuon miehen", sanoi Billot; "olen nähnyt hänet kaikissa kahakoissa."
"Se on vahtimestari Maillard", sanoi Gilbert.
"Niin onkin, sama, joka minun jäljestäni astui lautaa pitkin
Bastiljiin. Hän oli minua taitavampi, ei pudonnut vallihautaan."