Äkkiä harmaapukuinen mies syöksyi esiin ja riisti kekäleet sekä soihdut naisten käsistä. Naiset vastustelivat, hän löi näitä soihduilla, ja tulen syttyessä hameisiin hän sammutti liekin, joka jo oli syttynyt papereihin.
Kuka olikaan tuo mies, joka tällä tavalla vastusti kymmenentuhannen raivoisan olennon tahtoa?
Miksi he sallivat tämän miehen komennella? Apotti Lefèvre hirtettiin puoliksi; tämä mies kaiketi hirtettäisiin kokonaan, koska hän ei silloin olisi itse sitä estämässä.
Tämän jälkeen kuului hirveä huuto, joka uhkasi häntä kuolemalla. Ja uhkaukseen liittyi teko. Naiset ympäröivät harmaapukuisen miehen heittäen hänen kaulaansa köyden.
Mutta Billot oli juossut avuksi. Hän aikoi tehdä Maillardille saman palveluksen, jonka tämä oli tehnyt apotille.
Hän tarttui köyteen, ja leikkasi sen parista kolmesta kohdasta poikki hyvin terävällä puukolla, jota nyt käytettiin köyden katkomiseen, mutta joka äärimmäisessä tilassa voisi väkevän käden pitelemänä tehdä muutakin. Ja leikatessaan köyden niin moneksi kappaleeksi kuin suinkin Billot huusi:
"Onnettomat, ettekö tunne yhtä Bastiljin valloittajista! Hän on sama, joka lautaa myöten meni noutamaan antautumispaperia minun jouduttuani vallihautaan rämpimään? Ettekö tunne herra Maillardia?"
Kuullessaan tämän tutun ja pelätyn nimen, kaikki naiset pysähtyivät, katsoivat toisiinsa ja pyyhkivät otsaansa.
Olihan työ ollut raskasta, ja vaikka nyt oli lokakuu, sai hikoilla sitä tehdessään.
"Bastiljin valloittaja! Vieläpä herra Maillard, Châteletîn vahtimestari! Eläköön herra Maillard!"