Ja ääneen hän sanoi Georgesille:
"Voitteko sanoa, missä kuningas aikoo metsästää?"
"Meudonin metsässä, madame."
"Seuratkaa siis häntä ja suojelkaa häntä."
Tänä hetkenä kreivi de Charny oli astunut sisään. Hän hymyili ystävällisesti Andréelle ja pudistaen päätään rohkeni lausua kuningattarelle:
"Sen kehoituksen veljeni kyllä muistaa, madame, ei ainoastaan keskellä kuninkaan huvituksia, vaan keskellä vaarojakin."
Kuullessaan tämän äänen, joka äkkiä sattui korvaan, sillä hän ei ollut huomannut Charnyn saapumista, kuningatar vavahti ja sanoi kääntyen hänen puoleensa halveksivan tylysti:
"Olisin ihmetellyt, ellei tuo lause olisi tullut kreivi Olivier de
Charnyn suusta."
"Miksi?" kysyi kreivi kunnioittavasti.
"Sillä se ennustaa pahaa."