"Ja mitä varten he tulevat?"
"Heidän on nälkä, madame, ja he saapuvat pyytämään kuninkaalta leipää."
Kuningatar kääntyi Charnyn puoleen.
"Madame", sanoi kreivi, "se, mitä ennustin, on nyt tapahtunut."
"Mitä on tehtävä?" kysyi kuningatar.
"Kuninkaalle on heti lähetettävä sana", lausui Gilbert.
Kuningatar kääntyi nopeasti.
"Kuninkaalle! Ei mitenkään!" huudahti hän. "Miksi hyväksi saattaisimme hänet vaaraan?"
Tämä huudahdus purkautui Marie-Antoinetten sydämestä vaistomaisesti. Hän ilmaisi sillä oman urhoollisuutensa, tietoisuutensa omasta persoonallisesta voimastaan ja samalla siitä heikkoudesta, jota hänen ei olisi pitänyt nähdä miehessään eikä sitä muillekaan ilmoittaa.
Mutta eihän Charny ollut vieras eikä Gilbert myöskään. Olihan kohtalo oikeastaan valinnut nämä kaksi miestä, toisen suojelemaan kuningatarta ja toisen kuningasta.