"Avatkaa portit."
Mutta tätä käskyä ei täytetty kyllin nopeasti. Kansalliskokouksen puheenjohtaja kaatuu maahan ja tallataan jalkoihin. Hänen vieressään on kaksi lähetystöön kuuluvaa naista haavoittunut.
Gilbert ja Charny rientävät avuksi. Nämä kaksi miestä, joista toinen on lähtenyt yhteiskunnan yläpäästä ja toinen alapäästä, kohtaavat toisensa samassa ympäristössä.
Toinen tahtoo pelastaa kuningattaren rakkaudesta kuningattareen, toinen tahtoo pelastaa kuninkaan rakkaudesta kuninkuuteen.
Porttien auettua ryntäävät naiset pihaan. He heittäytyvät henkivartioston ja Flandrian rykmentin sotilaitten keskeen, uhkaavat, rukoilevat, hyväilevät. Mitenkä miehet voisivatkaan vastustaa naisia, jotka rukoilevat heitä äitiensä ja sisariensa nimessä!
"Tilaa, tilaa lähetystölle!" huutaa Gilbert.
Ja rivit aukenevat päästääkseen läpi Mounierin ja ne onnettomat naiset, joiden kanssa hän tahtoo mennä kuninkaan luo.
Saatuaan edeltäpäin tiedon Charnylta kuningas odottaa lähetystöä kappelin viereisessä salissa.
Mounier aikoo puhua Kansalliskokouksen nimessä. Madeleine Chambry, rummuttava kukkakauppias, aikoo puhua naisten puolesta.
Mounier lausuu muutaman sanan kuninkaalle ja esittää hänelle kukkakauppiaan. Tämä astuu muutaman askeleen eteenpäin, aikoo sanoa jotakin, mutta ei jaksa lausua muuta kuin: