Kuningas ei pitänyt Lafayettesta, mutta ei mennyt siinä sen pitemmällekään. Kuningatar sitävastoin vihasi Lafayettea eikä salannut vihaansa. Seurauksena tästä oli, että ilmoittaessaan omasta mielestään tänä hetkenä kaikkein tärkeimmän uutisen Gilbert ei saanut mitään vastausta.
Mutta Gilbert ei ollut niitä miehiä, jotka pelkäävät kuninkaallisten vaikenemista.
"Kuuliko teidän majesteettinne?" sanoi hän varmalla äänellä kuninkaalle. "Lafayette on tuolla alhaalla ja teidän majesteettinne käytettävänä."
Kuningatar oli yhä vaiti. Kuningas sanoi vähän ajan päästä:
"Viekää hänelle sana, että kiitän häntä ja pyydän häntä saapumaan luokseni."
Muuan upseeri kumarsi ja poistui. Kuningatar astui kolme askelta taapäin. Mutta melkein käskevällä liikkeellä kuningas pidätti hänet.
Hoviherrat jakaantuivat kahteen ryhmään.
Charny ja Gilbert jäivät kuninkaan luokse. Kaikki muut peräytyivät kuningattaren tavoin ja asettuivat hänen taakseen.
Kuului yksinäisen miehen astuntaa, ja Lafayette ilmestyi ovelle.
Hänen tullessaan syntyi vaitiolo. Sen keskeltä kuului kuningattaren ryhmästä ääni: