Upseeri sieppaa peitsen vastustajansa käsistä, tarttuu molemmin käsin sen varteen kahden jalan päähän tyvestä ja lyö varren täydellä voimalla vastustajansa päähän, halkaisten hänen kallonsa.
Kova isku taittaa peitsen.
Tästä lähin on upseerilla kaksi uutta asetta, keppi ja tikari. Keppiä hän heiluttaa, ja tikarilla hän pistää. Tällä välin on vahtisotamies avannut oven etuhuoneeseen ja kutsuu apua. Viisi kuusi henkikaartilaista tulee.
"Hyvät herrat, hyvät herrat", sanoo vartija, "rientäkää kreivi de
Charnyn avuksi!"
Miekat välähtävät huotristaan, kimaltelevat hetkisen portaiden yläpäässä olevan lampun valossa ja sitten iskevät Charnyn molemmin puolin joukkoon.
Kuuluu tuskanhuutoja, veri purskuu, laine peräytyy portaita alas, jotka nyt ovat veriset ja liukkaat.
Etuhuoneen ovi aukenee kolmannen kerran, ja vartija huutaa:
"Palatkaa sisään, hyvät herrat, kuningas määrää." Kaartilaiset käyttävät hyväkseen hetken hämminkiä, joka on syntynyt joukossa. He rientävät ovea kohden. Charny menee viimeisenä. Ovi sulkeutuu hänen järjestään, suuret rautaiset teljet painuvat paikoilleen.
Tuhannet iskut osuvat yhtaikaa oveen. Mutta sen taakse kootaan penkkejä, pöytiä, tuoleja. Se voi siten kestää ainakin kymmenen minuuttia.
Kymmenen minuuttia! Sinä aikana voi saapua apu. Katsokaamme, mitä tapahtui kuningattaren luona. Toinen ryhmä ryntäsi pientä huoneistoa kohden. Mutta portaat olivat ahtaat, ja töin tuskin kaksi henkeä rinnatusten voi pihalta päästä käytävään.