"Eläköön kuningas, eläköön kuningatar!" huusi Billot. Kuningas kääntyi.
"Tuon äänen minä tunnen", sanoi hän hymyillen.
"Olette kovin hyvä muistaessanne minut", sanoi kunnon maanviljelijä. "Niin, niin, minähän olin mukana matkalla Pariisiin. Olisittepa jäänytkin Pariisiin ettekä palannut tänne!" Kuningatar rypisti silmäkulmiaan.
"Niin kyllä", sanoi hän, "varsinkin kun pariisilaiset ovat kovin herttaisia!"
"No, monsieur!" kysyi kuningas Lafayettelta sillä äänellä kuin olisi sanonut: Mitä teidän mielestänne on tehtävä?
"Sire", vastasi Lafayette kunnioittavasti, "luulen parhaimmaksi, että teidän majesteettinne näyttäytyy parvekkeelta."
Kuningas kysyi Gilbertiltä, mutta ainoastaan katseellaan, meni suoraan lasioven luo, avasi sen epäröimättä ja astui parvekkeelle.
Kuului valtava, kaikkein suusta lähtenyt huuto:
"Eläköön kuningas!"
Sitten seurasi toinen huuto: