Pitou oli sitäpaitsi tullut hiukan puhujaksikin.
Kun oli kuullut kaupungintalolla tehdyt päätökset, Baillyn puheet, Lafayetten kehoitukset, tulihan siitä itsekin puhujaksi, varsinkin kun sitä ennen oli tutkinut latinalaisia conciones, joista ranskalaisten kaunopuheisuus kahdeksannellatoista vuosisadalla oli heikko, mutta jokseenkin tarkka jäljennös.
Kun hän näihin kahteen etuun liitti vielä kaksi hyvää nyrkkiä, miellyttävän hymyn ja hämmästystä herättävän ruokahalun, saattoi hän hyvin hauskalla tavalla matkustaa Villers-Cotteretsiin.
Politiikasta huvitetuille hän voi kertoa uutisia. Tarpeen tullen hän laati niitä itse, sillä olihan hän asunut Pariisissa, jossa näitä valmistettiin tavattoman paljon. Hän kertoi, kuinka Berthier oli haudannut maahan tavattomat rikkaudet, jotka kaupunginhallitus kyllä vielä kerran löytäisi. Kuinka Lafayette, kaiken maineen keskus, maaseudun suuri ylpeys, ei ollut Pariisissa enää muuta kuin puoliksi kulunut nukke, jonka valkoisen hevosen kustannuksella lasketeltiin sukkeluuksia. Kuinka Bailly, jota Lafayette kunnioitti täydellä ystävyydellä, oli samoin kuin koko sukunsakin aristokraatti, ja pahat kielet kertoivat vielä muutakin.
Kertoessaan tällaisia asioita Pitou herätti suuttumuksen myrskyn, mutta hänellä oli kaikkien myrskyjen quos ego; hän kertoi ihan tuoreita juttuja Itävallattaresta.
Tämän loppumattoman vilkkautensa tähden hän hankki itselleen joukon hyviä aterioita Vauciennesiin asti, joka oli viimeinen kylä, ennenkuin tie kääntyi Villers-Cotteretsiin.
Kun Sébastien söi hyvin vähän tai ei laisinkaan, kun hän ei puhunut mitään, kun hän oli sairaloinen ja kalpea lapsi, ihaili jokainen, joka tunsi mielenkiintoa Sébastienia kohtaan, Pitoun isällistä huolenpitoa, hän kun hyväili, palveli, hoiteli poikaa ja kaiken hyvän lisäksi söi vielä hänen ruokaosuutensakin, koettaen silläkin tavalla olla Sébastienin mieliksi.
Vauciennesiin tultua Pitou näytti epäröivän. Hän katsoi Sébastieniin, ja Sébastien katsoi Pitouhun.
Pitou raapi päätään. Sillä tavalla hän ilmaisi olevansa kahden vaiheilla. Sébastien tunsi jo siksi hyvin Pitoun, että käsitti tämänkin merkin.
"No, mikä nyt vaivaa?" kysyi Sébastien.