"Ehkä on."
"Onko jano?"
"Sitä en kiellä."
Heti rengit ja piiat ryntäsivät sellaisella kiireellä, että Pitou näki käsissään haarikan, leipää, lihaa ja kaikenlaisia hedelmiä, ennenkuin oli ennättänyt ajatellakaan, mihin pyyntö johtaisi.
Pitoulla oli hyvä ruoansulatus. Mutta kuinka pian tahansa hän sulatti, ei hän vielä ollut ennättänyt sulattaa tätinsä kukkoa, jonka viimeisen palan oli niellyt noin puoli tuntia sitten. Pyynnöllään hän ei siis voittanut paljoakaan aikaa, sillä niin pian tuotiin hänelle kaikki.
Hän huomasi olevansa pakotettu ponnistamaan voimansa viimeiseen asti, ja hän kävi syömään. Mutta vaikka hänen tahtonsa oli kuinka hyvä tahansa, niin vähän ajan päästä hänen oli pakko lopettaa.
"Mikä sinua vaivaa?" kysyi rouva Billot.
"Hitto vieköön, minä…"
"Tuokaa Pitoulle juotavaa."
"Minulla on omenaviiniä, rouva Billot."