Näin raadeltu sydän kaipaa hyvin suurta filosofiaa päästäkseen taas tavalliseen tasapainoonsa.

Oliko Pitou filosofi, hän, joka saatuaan kokea tämän kamalan tuskan, heti seuraavana päivänä meni pyytämään jäniksiä Orleansin herttuan metsästä ja sitä seuraavana päivänä piti suurenmoisia valtiollisia puheita? Oliko hänen sydämensä kova kuin piikivi, josta jokainen isku sytyttää kipinän, vai oliko hän ainoastaan sieni, joka helposti imee itseensä kyyneleet ja pehmenee vikaantumatta vähääkään kolauksia saadessaan?

Tulevaisuus saa sen meille näyttää. Älkäämme edeltäpäin otaksuko mitään. Kertokaamme.

Vieraitten mentyä ja puheitten päätyttyä ryhtyi Pitou, jota nälkä pakotti tarttumaan talouspuuhiin, valmistamaan ruokaa ja söi kaniininpoikasen, surren sitä, ettei se ollut jänis.

No, jos kaniininpoika olisi ollut jänis, ei Pitou olisikaan sitä syönyt, vaan myynyt sen.

Olisihan se ollut oivallinen kauppa. Jäniksestä maksettiin kokonsa mukaan kahdeksantoista tai kaksikymmentä neljä souta, ja vaikka Pitoulla olikin Gilbertin jalomielisesti lahjoittamia kultarahoja ja vaikka hän ei ollutkaan saita kuin täti Angélique, oli hänessä suuri määrä äitinsä säästäväisyyttä, ja Pitou olisi lisännyt nämä kahdeksantoista souta omaisuuteensa, joka siten olisi karttunut.

Sillä Pitou arveli, että miehen ei ole tarpeellista ruveta nauttimaan milloin kolmen livren, milloin kahdeksantoista soun aterioita. Eihän ihminen ole mikään Lueullus, ja Pitou arveli voivansa kahdeksallatoista soulla elää kokonaisen viikon.

Jos hän siis tällä viikolla, otaksuen, että hän heti ensi yönä olisi saanut jäniksen, olisi vielä kolmena viikon seitsemästä päivästä saanut jäniksen, niin hän olisi sillä tavoin ansainnut viikon ruoan. Tällä tavalla laskien hän voisi elää neljälläkymmenellä jäniksellä kokonaisen vuoden. Kaikki muu jäisi puhtaaksi voitoksi.

Tätä Pitou laski syödessään kaniiniaan, joka tuottamatta hänelle mitään, maksoi soun edestä voita ja soun edestä ihraa. Sipulit hän oli poiminut kunnan yhteisiltä mailta.

Syötyä tupakka tai kävely, sanoo sananlasku. Syötyään Pitou meni metsään etsimään kauniin paikan nukkuakseen.