"Niin on laita, madame", vastasi Gilbert, "ja sen teidän majesteettinne voi päättää niistä ajatuksistani, jotka hän tuntee. Mutta teidän majesteettinne voi olla aivan varma siitä, että puhun totta yhtä vapaasti hänen kuin kuninkaankin läsnäollessa."
"Onhan sekin jotakin", sanoi Marie-Antoinette.
"Totuutta ei ole aina hyvä sanoa", kiiruhti lausumaan Ludvig XVI.
"Vaikka se olisi hyödyllinenkin?" kysyi Gilbert.
"Tai hyvässä tarkoituksessa sanottu", lisäsi kuningatar.
"Sitä emme epäilekään", keskeytti Ludvig XVI. "Mutta jos olette viisas, madame, niin annatte tohtorin puhua aivan vapaasti… sillä se on minulle tarpeellista."
"Sire", vastasi Gilbert, "koska kuningatar vaatii totuutta, koska tunnen hänen majesteettinsa älyn siksi jaloksi ja siksi voimakkaaksi, ettei hän totuutta pelkää, niin puhun mieluummin molempien hallitsijoitteni kuullen."
"Sire", sanoi kuningatar, "minä pyydän sitä."
"Minä luotan teidän majesteettinne viisauteen", sanoi Gilbert kumartaen kuningattarelle. "Nyt on kysymyksessä hänen majesteettinsa kuninkaan kunnia ja onni."
"Olette oikeassa luottaessanne minuun", sanoi kuningatar. "Alkakaa siis."