Hän kumarsi hyvin kohteliaasti apotti Fortierille liittäen tervehdykseensä pienen rykäisyn, sellaisen, jolla koetetaan herättää hajamielisten tai muihin töihin vaipuneiden huomiota.
Apotti Fortier kohotti nenänsä sanomalehden ylitse.
"Kas, sehän on Pitou", sanoi hän.
"Palvelukseksenne, jos vain jotenkin voin, herra apotti", lausui
Pitou kohteliaasti.
Apotti käänsi sanomalehtensä kokoon, oikeammin sanoen painoi sen kiinni kuin salkun, sillä tähän aikaan eivät sanomalehdet vielä olleet muuta kuin pieniä kirjasia. Sanomalehden suljettuaan hän pisti sen vyöhönsä pampun vastaiselle puolelle.
"Kiitos vain, mutta pahaksi onneksi sinä et pysty siihen millään tavalla", sanoi apotti naljaillen.
"Mutta, herra apotti!"
"Kuuletko, herra teeskentelijä?"
"Mutta, herra apotti!"
"Kuuletko, herra vallankumouksellinen?"