"Tunnustat sen siis. Herra Pitou sallii minun pitää omat ajatukseni.
Kiitos, herra Pitou."
"Kas niin, nyt te taas suututte. Jos tällä tavalla jatkatte, en pääse ilmoittamaan, minkä vuoksi olen tullut tänne."
"Sinä onneton! Sinä tulit siis tänne jossakin tarkoituksessa? Olit ehkä edustamassa toisia?"
Ja apotti alkoi nauraa ivallisesti.
"Herra apotti", sanoi Pitou, apotin sanojen johtamana keskustelussa sille tolalle, minne jo alusta oli pyrkinyt, "tiedättehän, kuinka paljon aina olen kunnioittanut teidän luonnettanne."
"Ahaa, puhukaamme siitä."
"Ja ihaillut teidän tietojanne", lisäsi Pitou.
"Käärme!" sanoi apotti.
"Minäkö?" lausui Pitou. "Enhän suinkaan!"
"Mitä asiaa sinulla on minulle? Ettäkö otan sinut jälleen kouluun? En, en, minä en tahdo pilata oppilaitani, en, sillä sinussa olisi aina vahingollista myrkkyä. Sinä myrkyttäisit nuoret taimeni: Infecit pabula tabo."