"Oh!" sanoi vanhus vaipuen yhä suurempaan epätoivoon. "Ja että varsinkin maaseudulla sen tulee olla hyvin varustettu kuljeksivien rosvojen lähden", jatkoi hän.
"Rosvojenko tähden, joiden päällikkö sinä olet?" huudahti apotti. "Ja nuo rosvot ryöstävät, polttavat ja murhaavat!"
"Älkää sekoittako, rakas herra apotti. Saatte kai nähdä sotilaani, eikä milloinkaan ole ollut niin kunnon kansalaisia…"
"Ole vaiti, vaiti!"
"Ajatelkaa päinvastoin, että me olemme teidän luonnolliset suojelijanne, ja sitä todistaa se, että tulin suoraa päätä teidän luoksenne."
"Minkätähden?" kysyi apotti.
"Siinäpä se on!" sanoi Pitou raapien korvallistaan ja katsoen, minne hänen kypäränsä oli pudonnut, nähdäkseen joutuisiko hän liian kauaksi luonnollisesta pakotiestään, jos menisi ottamaan sen maasta.
Kypärä oli pudonnut vain muutaman askeleen päähän Soissons-kadulle johtavasta portista.
"Minä kysyin, minkätähden?" kertasi apotti.
"Tämä on tuloni syy", sanoi Pitou astuen taaksepäin pari askelta kypäräänsä kohden. "Herra apotti, sallitteko, että selvitän teille asian?"