"Mutta, hyvä Jumala", sanoi hän, "kuunnelkaahan häntä madame. Ainahan teillä on aikaa vastata kieltävästi, kuunneltuanne ensin häntä."
"Kuningas on oikeassa", sanoi Gilbert, "sillä teidän majesteettinne ei tiedä, mitä aion sanoa kuninkaalle. Te luulette, madame, olevanne varman, luotettavan, kuolemaan alttiin armeijan keskellä. Se on erehdys! Ranskalaisista rykmenteistä ovat puolet salaliitossa vallanuudistajien kanssa vallankumouksen aatteen hyväksi."
"Olkaa varuillanne, herra", huudahti kuningatar, "te solvaisette armeijaa!"
"Päinvastoin, madame", sanoi Gilbert, "ylistän sitä. Mies voi kunnioittaa kuningatartaan ja uhrautua kuninkaalleen ja samalla rakastaa isänmaataan ja uhrautua sen vapauden hyväksi."
Kuningatar suuntasi Gilbertiin katseen, joka leimahti kuin salama.
"Monsieur", sanoi kuningatar, "tuo puhetapa…"
"Niin, madame, loukkaa teitä, sen ymmärrän kyllä, sillä otaksuttavasti teidän majesteettinne kuulee sen ensimmäisen kerran."
"Siihen täytyy tottua", mutisi Ludvig XVI, sillä alistuva, terve järki oli hänen suurin voimansa.
"Ei koskaan!" huudahti Marie-Antoinette, "ei koskaan!"
"Mutta kuulkaahan, kuulkaahan!" huudahti kuningas. "Minun mielestäni tohtori puhuu aivan järkevästi."