"Hyvä on", sanoi vanhus; "sinä näytät jokseenkin ryhdikkäältä."
Pitou oli kovasti mielissään ryhdikkyydestään. Näin paljoa hän ei ollut odottanut.
Jos hän näytti ryhdikkäältä tunnin ajan kestäneen harjoituksen jälkeen, niin miltähän hän näyttäisikään kuukauden päästä! Vähintäin majesteetilliselta. Hän tahtoikin sen vuoksi jatkaa.
Mutta jo riitti täksi kertaa. Ukko Clouis ei tahtonut opettaa liikoja, ennenkuin oli saanut pyssynsä.
"Ei", sanoi hän, "jo riittää täksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla riittää varsin hyvin tämän opettaminen. Sitä he eivät kuitenkaan opi neljässä päivässäkään. Ja sillä välin ennätät käydä täällä kaksi kertaa."
"Neljä kertaa!" huudahti Pitou.
"Ahaa!" sanoi ukko Clouis kylmäkiskoisesti, "sinulla näyttää olevan sekä innostusta että hyvät sääret. Samapa se, neljä kertaa siis, tule neljä kertaa. Mutta minä huomautan sinulle, että nyt on kuun viimeinen neljännes ja että huomenna ei enää näe oikein selvästi."
"Silloin harjoitamme tuvassa", sanoi Pitou.
"Sinä tuot siis kynttilöitä."
"Koko naulan, vaikka kaksi."