Mutta Pitou oli tullut tänne niin usein päivällä ja yöllä, oli niin tarkoin tutkinut seudun, että tiesi, miltä kohtaa Catherine tulee pois, samoin kuin salametsästäjä tietää polun, mistä tulee hirvi, jonka hän aikoo ampua piilopaikastaan.
Catherine ei koskaan tullut metsään Isidorin seurassa. Isidor jäi vielä vähäksi aikaa huvihuoneeseen, tarkastaakseen, ettei Catherinelle tapahtunut mitään pahaa kotimatkalla, sitten hän meni päinvastaiseen suuntaan, eikä kukaan tiennyt mitään.
Sinä päivänä, jona Pitou oli aikonut toimia, hän piiloutui Catherinen käyttämän tien varrelle suureen lehmukseen, jonka kolmesataa vuotta vanhoilta oksilta saattoi nähdä sekä huvihuoneen että viidakon.
Tunnin päästä hän näki Catherinen tulevan. Tämä sitoi ratsunsa metsän piiloon ja yhdellä hyppäyksellä, pelästyneen hirven tavoin loikkasi ojan yli, kadoten huvihuonetta ympäröivään viidakkoon.
Catherine meni juuri sen lehmuksen alta, jonka oksille Pitou oli lymynnyt. Pitoun ei tarvinnut tehdä muuta kuin laskeutua puusta ja nojautua sen runkoa vasten. Hän otti taskustaan Täydellisen kansalliskaartilaisen ja koetti lukea.
Tunnin päästä Pitou kuuli, että ovi suljettiin. Sitten hame kahisi lehtiä vasten. Oksien välistä tuli esiin Catherinen pää, kun hän säikähtyneenä katseli ympärilleen, oliko kukaan nähnyt häntä.
Hän oli nyt kymmenen askeleen päässä Pitousta, joka pysyi liikkumatta paikallaan ja piti avointa kirjaansa polvillaan. Mutta hän ei ollut lukevinaan, vaan katsoi suoraan Catherineen, jolloin tyttökin huomasi tämän katseen.
Hän päästi tukahtuneen huudahduksen, tunsi Pitoun, kalpeni kuin kuolema olisi kulkenut hänen ohitseen koskettaen häneen. Hetkisen epäröityään, kuten huomasi hänen kätensä vapisemisesta ja olkapäittensä nytkähdyksistä, hän syöksyi suinpäin metsään, etsi hevosensa ja pakeni. Pitoun laatima ansa oli onnistunut, ja Catherine oli mennyt siihen.
Pitou palasi Haramontiin puoliksi onnellisena, puoliksi kauhuissaan. Sillä heti tultuaan tietoiseksi siitä, mitä hän oli tehnyt, hän näki tässä yksinkertaisessa menettelyssään joukon kauhistuttavia yksityiskohtia, joita hän alussa ei ollut ajatellutkaan.
Seuraavana sunnuntaina piti Haramontissa olla suuri sotilaallinen juhlallisuus. Koska he olivat tarpeeksi harjaantuneet tai ainakin luulivat olevansa, pyysivät kylän kansalliskaartilaiset päälliköltään lupaa julkiseen näytteeseen.