"Koettakaa!" jatkoi kuningatar innoissaan.
"Teen sen mielelläni uteliaisuudestakin", sanoi kuningas.
"Älkää tehkö sitä, se on tarpeetonta, sire."
"Onko tarpeetonta todistaa teille, kuinka oivallinen tämä teidän ihmeenne on."
"Sellaisia miehet ovat. Luuletteko, että olisin luottanut sivullisen todistukseen, kun oli kysymyksessä puolisoni henki, Ranskan kuninkaan pelastus?"
"Minun mielestäni näyttää kuitenkin siltä, rakas Antoinette, että olette luottanut toisten arvosteluun."
Kuningatar pudisti kieltävästi päätään.
"Kysykäähän", sanoi hän viitaten huoneessa olevaan naiseen, "kysykäähän kunnon Campanilta, mitä olemme tänä aamuna tehneet."
"Mitä siis?" kysyi kuningas uteliaana.
"Tänä aamuna, oikeammin viime yönä, olimme kuin mielettömät, ajoimme pois kaikki palvelijat ja sulkeuduimme hänen huoneeseensa, joka on hovipoikien osaston takana. Ja hovipojathan läksivät eilen Rambouilletiin. Pidimme huolta siitä, ettei kukaan voinut meitä yllättää, ennenkuin olimme aikeemme täyttäneet."