Gilbert kääntyi poispäin syvästi loukkaantuneena.
Hänen mielestään kansa piti liian suurta kiirettä ja kuningas myöntyi liian helposti.
"Eläköön kuningas!" huusi Billot antaen siten merkin uusiin riemuhuutoihin.
— Kuningas on kuollut, — mutisi Gilbert. — Ranskassa ei ole enää kuningasta.
Miekoista muodostettiin kalpakatos vaunuista saliin asti, missä kuningasta odotettiin.
Hän astui tämän katoksen alle ja katosi kaupungintaloon.
— Se ei ole mikään kunniakaan, — ajatteli Gilbert, — vaan surman viikatteista tehty kuolemankatos.
Sitten hän lausui huoaten: "Mitähän kuningatar sanoo!"