"Kun hän tuolla tavalla kertaa läksyjään, on hänen ajatuksensa johdettava muuanne, herra apotti. Kyllä hän silti osaa läksynsä yhtä hyvin ja voi paremmin."
"Niinkö luulette?"
"Siitä olen varma."
"Kaipa te sen asian ymmärrätte pätevämmin", lausui kunnon apotti, "te, jota Condorcet ja Dabanis väittävät maailman viisaimpiin kuuluviksi."
"Mutta kun herätätte hänet tuollaisista unelmista, menetelkää varovaisesti", neuvoi Gilbert. "Puhukaa hänelle ensin hiljaa ja sitten vasta kovempaa."
"Miksi?"
"Palauttaaksenne hänet vähitellen tähän maailmaan, jonka hän on jättänyt."
Apotti katsoi kummastuneena tohtoriin. Eipä paljoa puuttunut, ettei hän pitänyt tätä hulluna.
"Saatte kohta nähdä, että olen väitteessäni oikeassa", sanoi tohtori.
Billot ja Pitou astuivat sinä hetkenä sisään. Parilla harppauksella
Pitou oli Sebastienin luona.