"Ja syödäkseen hekin saavat?"
"Tottahan toki! Mutta tietysti heille ei joka päivä anneta kalaa tai kananpaistia eikä jokaiseksi ateriaksi portviiniä. Hekin sentään kolmasti viikossa näkevät kunnollisen lämpimän ruokalajin päivällisellään."
"Mutta tuo kaikki on suurenmoista ihmisystävyyttä, hyvä kuvernööri, ja te toimitatte itsenne häviöön."
"En ihan niinkään. Katsokaas, kun viidentoista livren mies ei ole kalunnut puhtaaksi kananpaistiansa tai kymmenen livren asukas on jättänyt jotakin maukasta tähteeksi, lähetän minä sen viiden livren poloiselle herkkupalaksi, joka virkistää hänen elinvoimiansa. Pitäähän ihmisen olla armelias."
"Ja paljonko suunnilleen saatte säästöön viiden livren asukista?"
"Kolmekymmentä souta."
"Tepä olette kerrassaan kelpo mies, Baisemeaux!"
"Kiitän kohteliaisuudesta!"
"Ei, vakuutan oikein tosissani."
"Kiitos, kiitos, monseigneur. Samaa alan jo lopulta itsekin uskoa. Mutta tiedättekö, missä kohdassa sydämeni tuntee aivan erityistä sääliä? No, kolmeen livreen taksoitettuja pikkuporvareja ja kirjureita ajatellessani. Eipä heille kuulu Reinin karppia tai la Manchen sampea."