"Ei, kyllä puhun vakavasti."
"Te kieltäydytte ainoalaatuisesta tilaisuudesta. Tiedättekö, että eräät prinssit ovat tarjonneet viiteenkymmeneentuhanteen livreen asti suosiollisuudesta, jonka nyt myöntäisin teille ilmaiseksi!"
"Onko se siis muka niin tavattoman mielenkiintoinen näky?"
"Kielletty hedelmä, monseigneur, kielletty hedelmä! Kyllähän te kirkonmiehenä oivallatte, mikä vetovoima sillä on."
"En sitä oikein käsitä tässä tapauksessa. Pikemmin tuo kovaonninen runoilija-ylioppilas herättäisi minun uteliaisuuttani."
"No, katsastakaamme häntä; asuuhan hän juuri Bertaudièren kolmosessa. Kenties samalla lopultakin viitsisitte vilkaista naapurin kauniiseen kamariin."
"No, mitäpä minä nyt huonekaluista, jos niitä siellä onkin, ja turha on katsella jokapäiväistä henkilöä, joka asustaa siellä ihan ulkonaisella perusteella."
"Viidentoista livren mies, monseigneur! Viidentoista livren asukas on aina mielenkiintoinen."
"Mutta minun pitikin jo äsken kysyä, miksi hänen hoitoonsa on myönnetty viidentoista livren päiväraha, kun Seldon-poloinenkin virallisesti kuuluu vain kolmen frangin luokkaan."
"No, katsokaas, eroahan sitä pitää olla, ja tässä juuri näkeekin kuninkaan hyväntahtoisuuden…"