"Kenties ette ole sattunut niin tiedustelemaankaan", arveli Aramis.
"Mahdollista kyllä", myönsi Baisemeaux, "sillä minä en ole yhtään utelias. Tässä nyt muuten näette kamarin: eikö ole sievässä kunnossa?"
"Varsin sievässä todellakin."
"Matot lattialla…"
"Niinpä nyt näen, ja komeat."
"Lyön vetoa, että hän ei asunut näin hyvin ennen tänne tuloaan."
"Sen uskon."
Aramis kääntyi jälleen nuoreen mieheen päin ja jatkoi: "Onko luonanne tällaikaa käynyt ketään vierasta?"
"Oh, kyllä, — kolmasti eräs nainen; hän pysähdytti vaununsa alaovelle ja astui sisälle linnikossa, jonka siirsi sivulle vasta kun olimme kahden kesken."
"Ja mitä hän puhui?"