Nuori mies hymyili raskasmielisesti.
"Hän kysyi minulta samaa kuin tekin äsken, — olinko tyytyväinen ja enkö alkanut ikävystyä."
"Ja niinkö hän vain läksi tiehensä?"
"Hän sulki minut syliinsä, painoi sydäntään vasten ja suuteli minua."
"Muistatteko hänet ulkomuodoltakin?"
"Ihan hyvin."
"Kasvonpiirteet niin tarkoin, että jälleen nähdessänne tuntisitte hänet muuallakin?"
"Aivan varmasti!"
Tyytyväinen väläys kirkasti hetkiseksi Aramiksen katsetta. Samassa
Baisemeaux kuuli vartijan astuvan ylös portaita.
"Jokohan lähdemme?" sanoi hän pikaisesti piispalle.