Ja hän vuorostaan syöksähti ulos.
Tällävälin markiisitar ovensa suojaan päässeenä tunsi voimansa lopen ehtyneiksi; hetkisen hän seisoi kalpeana ja liikkumattomana kuin patsas, mutta huojui sitten kuin myrskyn horjuttama veistos jalustallaan ja kaatui tainnuksissa lattiamatolle. Se kumahdus kuului juuri samassa kun Marguerite Vanelin vaunut jyrisivät hotellin edustalta kadulle.
101
Markiisittaren kalleudet.
Isku oli ollut sitä kovempi, kun se oli aavistamaton; kesti senvuoksi jonkun aikaa, ennen kuin markiisitar toipui, mutta tajulle tullessaan hän heti alkoi pohtia asemaa sellaisena kuin se nyt ilmeni.
Suuria sieluntuskia tuottavalla ponnistuksella hän pakotti ajatuksensa seuraamaan sitä latua, jolle leppymätön ystävätär oli hänet johtanut puheillaan. Yleisen edun harrastamisen varjolla Colbert salakavalasti edisti omia pyrkimyksiään, jotka edellyttivät etevämmän kilpailijan tunnotonta tuhoamista. Sydämetön Marguerite Vanel kostonhaluisena riemuitsi lähestyvästä kukistumisesta, herkeämättömästi lietsoen menetetyn rakastajansa vihamiehen hankkeita ja samalla tahtoen musertaa entisen ystävättärensä. Ja markiisitarta enemmän suretti kuin vihastutti se tieto, että kuningas oli yhtynyt kolmanneksi noin arvottomaan kierouteen; moinen salajuoni osoitti Ludvig XIII:n viimeisten vuosien petollisuutta ja Mazarinin ahneutta siltä ajalta, jolloin hän ei ollut vielä kyllikseen ehtinyt täyttyä ranskalaisella kullalla. Mutta urhea nainen sai piankin takaisin kaiken tarmonsa ja heitti kokonaan sikseen tuskittelunsa siitä, mitä oli tapahtunut. Markiisitar ei ollut niitä, jotka vaikertavat silloin kun tulisi toimia ja viihdyttelevät mieltänsä onnettomuuden surkuttelulla, jos kykenevät sitä auttamaan. Hän paineli tovin kylmillä käsillään otsaansa, suoristausi sitten ja soitti kelloa lujalla kädellä ja varmana ryhdiltään. Hän oli tehnyt päätöksensä.
"Ovatko matkavalmistukset kunnossa?" kysyi hän kamarineidolta, joka astui sisään.
"Kyllä, madame; mutta luulimme rouva markiisittaren lähtevän maalle vasta kolmen päivän kuluttua."
"Kaikki koristeeni ja arvopaperini ovat kuitenkin koolla?"
"Niin, madame; mutta tapanamme on ollut jättää ne kaikki Pariisiin, kun rouva ei ole käyttänyt kalleuksiaan maalla. Arvoesineet ovat sullottuina talteen rouvan työhuoneessa."