"En enää muista, mihin summaan lasku nousikaan."
"Uudestako, madame, vai siitä, jonka herra de Bellière antoi teille huomenlahjaksi? Sekin oli nimittäin minulta tilattu."
"No, uudesta ensiksikin."
"Se kaikki — kannut, pikarit ja kannelliset kulhot, maustekalustot rasioinensa, makeisvasut ja hedelmäveitset — maksoi rouva markiisittarelle kuusikymmentätuhatta livreä."
"Hyväinen aika, eikö enempää?"
"Piditte laskuani silloin hyvinkin suurena…"
"Se on totta, se on totta! Nyt muistan, että se tuntuikin minusta ensin kalliilta; siinä oli kai työ arvioitu korkealle?"
"Niin, madame; siinä oli runsaasti kaiverrusta, pakotusta, uusia sommitelmia."
"Minkä verran tuli työn osalle hinnasta? Älkää arastelko."
"Se nosti metalliarvoa kolmanneksella, madame. Mutta…"