"Olkoon seteleinä", vahvisti markiisitar. "Menkää nyt vain kiireesti järjestämään maksun suoritus."
"Kyllä madame, mutta suvaitkaa vielä…"
"Ei enää sanaakaan siitä, herra Faucheux. Niin, unohdinpa ne pöytähopeat… Ostattehan nekin?"
"Viidestäkymmenestätuhannesta livrestä, epäröimättä, madame."
"Siis runsaasti miljoona", mutisi markiisitar. "Herra Faucheux, te saatte haettaa täältä myöskin molemmat kultakalustot noiden hopeiden mukana. Sanon täällä selitykseksi, että ne sulatetaan miellyttävämpiä malleja varten… ja sulattaa teidän tuleekin ne. Smaragdit otatte omasta arviostanne, niinhän? Toimittakaa näistä kaikista rahat kullassa… kiireimmiten."
"Hyvä on, rouva markiisitar."
"Sekä setelit että kullan voitte asettaa kirstuun ja panna saattajaksi jonkun apulaisenne, joka odottakoon minua vaunuissa yhdenkään palkolliseni näkemättä."
"Rouva Faucheuxin vaunuissa?" esitti kultaseppä.
"Jos se käy laatuun, niin astun vaunuihin teidän asunnoltanne."
"Kyllä, rouva markiisitar."