"Mutta eihän sillä liene pahaakaan kiirettä?" virkkoi Fouquet.
"Pidän asiaa aivan kiireellisenä ja tärkeänä."
"No, puhumme siitä toisella kertaa."
"Se ei käy laatuun, sillä rahat ovat mukanani."
Markiisitar viittasi kirstuun ja avasi yli-intendentin nähtäviin setelitukut ja kultaläjän.
Fouquet oli noussut silloin kun markiisitarkin. Hän seisoi kotvasen ihmeissään; sitten hän yhtäkkiä peräytyi, kalpeni ja vaipui tuolille, kätkien kasvot käsiinsä.
"Voi, markiisitar, markiisitar!" mutisi hän.
"No?"
"Mikä mielipide teillä onkaan minusta, tehdäksenne tällaisen tarjouksen?"
"Teistäkö?"