"Kyllä vielä tähän asti. Katsokaahan tuonne — nyt nuo palkollisten tolvanat pelkäävät meidän menevän hukuttautumaan, kun kahlaamme lätäkköön: he läksivät soutamaan veneellä lahdekkeen yli. Katsokaa, kuinka he keikkuvat aallonharjoilla — omituinen näky, mutta se saa minut merikipeäksi. Sallisitteko minun kääntyä heihin selin, ja silloin ei meidän tarvitsekaan heittää arpaa taisteluasennostamme?"
"Huomaatte kuitenkin, että siten saatte auringon silmiinne, mylord."
"No, sehän on jo himmeä ja tuotapikaa katoamaisillaan; älkää siis siitä välittäkö."
"Miten vain haluatte, mylord; muistutukseni johtui hienotunteisuudesta."
"Sen tiedän, herra de Wardes, ja pidän arvossa huomaavaisuuttanne.
Riisuisimmekohan nyt ihokkaamme tuolle kuivalle nyppylälle?"
"Päättäkää te, mylord."
"Paitahihasilla olisi minusta mukavampaa."
"Minulle se sopii hyvin."
"Sanokaa minulle nyt kursailemattomasi, herra de Wardes, tuntuuko teistä tukalalta näin vajottavalla hiekalla tai arveletteko vielä olevanne hiukan liiaksi ranskalaisella alueella? Voisimmehan juuri taistella Englannissakin tai kutterini kannella."
"Kyllä tässä kelpaa hyvin, mylord; minulla on vain kunnia huomauttaa teille, että kun vesi näkyykin nousevan joutuisasti, meillä on hädin aikaa…"