"Mitä nyt?" äännähti herttua käskevästi, suuttuneena salakavalasta sukkeluudesta.
"Epäilemättä — onhan herra de Guiche virallisesti teidän huonekuntanne ensimmäinen kamariherra?"
"No niin", sanoi herttua hiukan tyyntyneenä, "tuliko tuo Buckinghamin intohimo huomatuksi syrjäistenkin keskuudessa?"
"Kieltämättä."
"Entä onko herra de Guiche jo myös herättänyt samanlaista huomiota?"
"Mutta, monseigneur, taasko te eksytte samaan luuloon? Eihän de
Guichella puhuta erityistä intohimoa olevan!"
"Hyvä on! Hyvä on!"
"Näette paremmaksi, satakertaisesti paremmaksi, monseigneur, jättää minut syrjäisyyteeni kuin ryhtyä minun arvelevaisuuteni johdosta hautomaan epäluuloja, joita Madame täydellä syyllä pitäisi rikoksena."
"Mitä sinä tekisit minun asemassani?"
"Turvautuisin terveeseen järkeen."