"Minäkö vainoamaan teitä? Jumala varjelkoon!"
"Myöntykää siis pyyntööni", jatkoi prinsessa raukeasti, "sallikaa minun palata Englantiin."
"Oh, sitä — sitä en voi koskaan sallia!" huudahti Ludvig.
"Olen siis vanki?"
"Sikäli että jäätte Ranskaan."
"Mitä minun niin ollen pitää tehdä?"
"No, siinä olen aulis opastamaan, kälyni."
"Kuuntelen teidän majesteettianne nöyränä palvelijana."
"Sen sijaan että antaudutte jotenkin ajattelemattomiin läheisen tuttavuuden suhteisiin ja saatatte meidät levottomiksi eristäytymisellänne, näyttäytykää meille alinomaa, älkääkä luopuko seurastamme, eläkäämme yhtenä perheenä. Kyllähän herra de Guiche on herttainen mies, kuten sanotte, mutta ellei meillä toisilla olekaan hänen henkevyyttänsä…"
"Oh, sire, tiedätte hyvin, että tuo on turhaa vaatimattomuutta."