"Monsieur", intti Raoul, "myrskyisä tai ei, en puhu suorastaan itse kohtauksesta, vaan sen arvattavista seurauksista. Tiedän Monsieurin uhanneen; tiedän Madamen itkeneen."
"Madameko itkenyt?" huudahti varomattomasti de Guiche ja liitti kätensä ristiin.
"Ah, kas vain!" sanoi junkkari hymyillen; "sitäpä seikkaa en tiennyt.
Olette tosiaankin paremmin selvillä asioista kuin minä, herra de
Bragelonne."
"Siksipä juuri, että tiedän asiat paremmin kuin te, chevalier, yhä kehoitan Guichea poistumaan."
"Ei toki, vielä kerran ei, niin ikävä kuin minun onkin vastustaa teitä, herra varakreivi; tällainen syrjäytyminen olisi aiheeton."
"Se on tähdellinen toimenpide."
"Mutta minkätähden hän poistuisi? Antakaahan kuulla."
"Onhan nyt kuningaskin puuttunut asiaan ja ottanut sen vakavasti sydämelleen."
"Niinkö!" huudahti de Guiche.
"Joutavia!" väheksyi junkkari; "kuningas pitää paljon kreivistä ja on erityisesti kiintynyt hänen isäänsä. Ajatelkaa myös, että kreivi matkustamalla ikäänkuin tunnustaisi tehneensä jotakin moitittavaa."