Ja hän kutsui väkeään… Ketään ei tullut. Hän meni tavoittamaan Madamen palveluskuntaa; kaikki olivat poissa. Hän kiirehti vaunuvajain luo ja kuuli eräältä tallirengiltä, että mitään vaunuja ei enää ollut, avonaisia sen enempää kuin katettujakaan. Silloin hän käski satuloida kaksi hevosta, toisen itselleen ja toisen kamaripalvelijalleen. Tallirenki vastasi kohteliaasti, että hevosiakaan ei enää ollut.

Suuttumuksesta kalpeana Monsieur palasi kuningatarten huvilaan ja marssi Itävallan Annan rukouskammion ovelle asti. Täältä hän raollaan olevan verhon läpi näki nuoren kälynsä polvistuneena leskikuningattaren edessä, silmät kyynelistä tulvillaan. Häntä ei kukaan ollut kuullut tai huomannut. Hän läheni hiljaa aukkoa ja kuunteli: tuollaisen murheen näky herätti hänen uteliaisuuttaan.

Nuori kuningatar ei ainoastaan itkenyt, vaan myöskin valitti.

"Niin", haastoi hän, "kuningas ihan jättää minut syrjään, hän ajattelee pelkkää huvittelua, ja sellaista huvittelua, johon minä en ota osaa."

"Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, tyttäreni", vastasi Itävallan Anna espanjankielellä.

Sitten hän samaten espanjaksi lisäsi joitakuita neuvoja, joita Filip ei ymmärtänyt. Kuningatar vastasi huokausten ja kyynelten keskeyttelemillä syytöksillä, joista Monsieurin korvaan usein sattui sana baños; Maria Teresia korosti sitä erityisellä pahastuksella.

— Kylpyjä, — ajatteli prinssi, — kylpyjä! Hän näkyy olevan närkästyksissään niistä kylvyistä.

Ja hän yritti liittää yhteen lauseenkatkelmia, ymmärtäenkin niitä toisten avulla. Oli joka tapauksessa helppo oivaltaa, että kuningatar pahoitteli katkerasti asemaansa ja että Itävallan Anna ainakin yritti häntä lohduttaa, joskin onnistumatta.

Monsieur pelkäsi tulevansa yllätetyksi ovella kuuntelemassa ja katsoi parhaaksi yskähtää. Molemmat kuningattaret kääntyivät ääntä kohti. Monsieur astui sisään. Prinssin nähdessään nuori kuningatar nousi äkkiä ja pyyhkäisi silmiään. Filip tunsi henkilönsä liian hyvin, kysyäkseen mitään, ja kohteliaisuus vaati häntä olemaan muutenkin vaiti. Hän siis vain tervehti. Leskikuningatar hymyili hänelle herttaisesti.

"Mitä haluat, poikani?" kysyi hän.