"Mitä tahdotte sanoa?" virkkoi Ludvig tovin odotettuaan.
"Että minun on tietenkin palattava äsken tekemääni päätökseen."
"Mihin päätökseen?"
"Siihen, jonka jo olin alistanut teidän majesteetillenne."
"Milloin?"
"Ensi kertaa puhuessamme Monsieurin mustasukkaisuudesta."
"Mitä silloin sanoittekaan?" kysyi Ludvig levottomana.
"Ettekö sitä enää muista, sire?"
"Voi, jos se on taaskin onnettomuus, tulee se kyllä mieleeni liiankin pian!"
"Se on onnettomuus vain minulle, sire", vastasi madame Henriette; "mutta se on välttämätön onnettomuus."