"Ja mitä kykenisikään sydämeni keksimään, hyvä Jumala?"
"No, sanokaahan, miten voi todistaa jollekulle, että hän on suotta luulevainen?"
"Ensiksikin, sire, olemalla antamatta hänelle mitään aihetta mustasukkaisuuteen, — siis rakastamalla vain häntä."
"Oh, minä odotin parempaa."
"Mitä niin?"
"Odotin teidän vastaavan aivan yksinkertaisesti, että mustasukkaisia tyynnytetään sen hellyyden salaamisella, jota tuntee heidän epäilystensä herättäjää kohtaan."
"Teeskenteleminen on vaikeata, sire."
"Mutta voitettujen vaikeuksien kauttahan kaikkeen onneen päästään. Minä puolestani vannon teille, että tarpeen vaatiessa todistan luulevaisteni epäilykset vääriksi kohtelemalla teitä kuin kaikkia muita naisia."
"Huono keino, heikko keino", sanoi nuori nainen pudistaen viehättävää päätänsä.
"Teistä on nyt kaikki huonoa, rakas Henriette", pahoitteli Ludvig tyytymättömänä. "Te hylkäätte kaikki mitä ehdotan. Asettakaa siis edes jotakin sijalle. No, miettikää vain. Luotan suuresti naisten neuvokkuuteen. Keksikää te vuorostanne."