"Joutavia, — sehän on mahdotonta!"
"Miksi, hyvä Jumala, se olisi mahdotonta?"
"Kerro meille uskottavia asioita, ystäväiseni, niin uskomme sinua."
"Mutta edellyttäkääpä eräs seikka."
"Mikä? Anna kuulla."
"Puhu, tai muutoin edellytämme paljon enemmän kuin tahdotkaan."
"Edellyttäkäämme siis, edellyttäkäämme, että vain luulen rakastavani enkä rakastakaan."
"Mitä, etkö muka rakasta häntä?"
"Minkäpä sille voi! Jos olen ollut toisenlainen kuin muut ovat rakastaessaan, niin se kaiketi merkitsee, että minä en rakasta, — että hetkeni ei ole vielä tullut."
"Louise, Louise", virkahti Montalais, "ole varuillasi, minä viskaan sinulle takaisin äskeiset sanasi. Raoul ei ole saapuvilla, älä ole paha poissaolevalle. Ole sääliväinen, ja jos hyvin tarkkaan asiaa miettiessäsi ajattelet, että sinä et rakasta häntä, niin sano se hänelle itselleen. Poikarukka!" Ja hän alkoi nauraa.