Sanansaattaja nyökäytti päätänsä.
"Siinä tapauksessa", tarjousi huovi, "lähdenkin itse hakemaan hovimestaria."
Nuori mies laskeusi sillävälin ratsailta, ja muiden kaartilaisten uteliaina tarkkaillessa kauniin hevosen jokaista liikettä, soturi tuli takaisin sanomaan:
"Suokaa anteeksi, hra aatelismies, saanko tietää nimenne?
"Bragelonnen varakreivi, hänen ylhäisyytensä Condén prinssin asialla."
Henkivartija kumarsi syvään ja riensi ylös portaita etuhuoneisiin vikkelästi kuin Rocroyn ja Lensin voittajan nimi olisi antanut hänelle siivet.
Varakreivi ei ollut vielä ehtinyt kiinnittää ratsuansa portaiden rautaiseen kaiteeseen, kun herra de Saint-Remy hengästyksissään juoksi ovelle, toisella kädellään kannatellen hyllyvää vatsaansa ja toisella viuhtoen ilmaa niinkuin soutaja halkoo aaltoja airolla.
"Ah, herra varakreivi, te Bloisissa!" huohotti hän; "jo nyt on ihme!
Hyvää päivää, herra Raoul, hyvää päivää!"
"Nöyrin kunnioitukseni, herra de Saint-Remy."
"Kylläpä mademoiselle La Vall… madame de Saint-Remy, piti sanomani, ihastuu nähdessään teidät! Mutta tulkaahan. Hänen kuninkaallinen korkeutensa on aamiaisella; pitääkö hänet keskeyttää? Onko asia vakavaa laatua?"