"Kas, hyvä Jumala, niin tässä kävi", vastasi kuningas; "tule esille vain, Saint-Aignan."
"Mutta olkaa varuillanne, sire, ettei teitä tunneta."
"Sanonhan sinulle, että he ovat tipotiessään."
"Sepä oli muuten onnellinen kohtaus, sire, ja jos rohkenen antaa teidän majesteetillenne neuvon, meidän pitäisi ajaa heitä takaa."
"He ovat jo kaukana."
"Oh, heidät olisi helppo tavoittaa, varsinkin kun he sitten näkisivät, kutka heidän kintereillään kiirehtivät."
"Kuinka niin, sinä pöyhkyri?"
"Dame, kuuluihan niistä yksi olevan mieltymässä minuun, ja toinen vertasi teitä aurinkoon."
"Sitä suurempi syy meidän pysyä piilossa, Saint-Aignan. Aurinko ei näyttäydy yöllä."
"Teidän majesteettinne ei totta tosiaan ole utelias! Minä teidän sijassanne toki tahtoisin saada tietää, keitä nuo kaksi luonnotarta, sinipiikaa, hamadryadia olivat, joilla oli niin suotuisa mielipide meistä."