"Kyllä kykenen tuntemaan heidät muutoinkin, perässä juoksematta."
"Millä tavoin?"
"Parbleu, äänestä. He kuuluvat hoviin, ja sillä immellä joka puhui minusta, oli hurmaava ääni."
"Kas, teidän majesteettinne antaa imartelun vaikuttaa käsitykseenne."
"Ei voi sanoa, että sinä käytät sitä keinoa minun suhteeni."
"Voi, suokaa anteeksi, sire, minä olen tomppeli."
"No, tulehan, ja etsikäämme edelleen."
"Se viehättyminen, jonka minulle äsken uskoitte, sire, — eikö se siis olekaan unohtunut?"
"Oh, ei suinkaan! Miten voisinkaan unohtaa niin kaunista silmäparia kuin neiti de la Vallièren!"
"Onhan toisella niin lumoava ääni!"