"Vai niin! Lapsipoloinen", virkkoi prinsessa tyynesti. "Mistä se lienee johtunut?"
Mutta hiljaa hän lisäsi:
"Mutta nyt ette ollenkaan ajattele asemaanne, sire: teidän olisi uskoteltava kiintyneenne tuohon tyttöön, ja nyt viivyttekin täällä, olematta hänen voinnistaan millännekään."
"Ah, madame, madame", huokasi kuningas, "kuinka paljon etevämpi te olettekaan osassanne kuin minä! Te ajattelette kaikkea!"
Ja hän nousi.
"Madame", lausui hän niin kovalla äänellä, että kaikki lähelläolevat saattoivat sen kuulla, "sallikaa minun jättää teidät, olen kovin huolissani ja tahdon itse varmistautua, onko kreivitär saanut mahdollisimman soveliasta hoitoa."
Ja kuninkaan lähtiessä uudestaan la Vallièren luo koko ympäristö ryhtyi pohtimaan kuninkaan huomautusta: "olen kovin huolissani."
117.
Kuninkaan salaisuus.
Tiellä Ludvig kohtasi kreivi de Saint-Aignanin. "No, Saint-Aignan", kysyi hän teeskennellen, "miten sairaamme jaksaa?"