"Ei sanaakaan, kreivi!" nuhteli hän.
Kuningasparka unohti, että hän tuntia aikaisemmin oli antanut saman varoituksen, mutta päin vastoin toivoen, että uskottu kielittelisi. Tämä kielto oli yhtä hyödytön kuin edellinen. Puoli tuntia myöhemmin koko Fontainebleau tiesi, että neiti de la Vallière oli jutellut Montalaisin ja Tonnay-Charenten kanssa Kuninkaan tammen alla ja tässä keskustelussa tunnustanut rakastavansa kuningasta. Tiedettiin myöskin, että kuningas ilmaistuaan suurta huolestusta neiti de la Vallièren tilasta oli kalvennut ja vapissut ottaessaan pyörtyneen kaunottaren käsivarsilleen. Senvuoksi oli kaikki hoviväki piankin yhtä mieltä siitä, että tämä oli vuoden suurin tapaus. Oli tullut ilmi, että hänen majesteettinsa rakasti neiti de la Vallièrea ja että siis Monsieur saattoi nukkua täysin levollisena. Sitä muuten leskikuningatar — yhtä kummastuneena kuin toisetkin tästä äkillisestä käänteestä — kiirehtikin kertomaan nuorelle kuningattarelle ja Orléansin Filipille. Mutta hän käytti erilaista puhetapaa näille kahdelle asianomaiselle.
"Nyt näette, Teresia", sanoi hän miniälleen, "kuinka väärin syytitte kuningasta: kas, tänäänhän huhu antaa hänelle uuden rakastajattaren. Miksi olisi eilinen juttu todenperäisempi kuin tämänpäiväinen, tai tämä taatumpi kuin edellinen?"
Mutta puhuessaan Monsieurille Kuninkaan tammen alla alkaneesta seikkailusta hän sanoi:
"Oletpa sinä järjetön mustasukkaisuudessasi, rakas Filip! On todettu, että kuningas on hullaantunut pikku la Vallièreen. Älä mene kertomaan sitä vaimollesi, muutoin kuningatar saisi sen heti tietää."
Tällä viimeisellä luottamuksella oli päinvastainen vaikutuksensa. Rauhoittuneena ja riemuissaan prinssi riensi tapaamaan puolisoaan, ja kun kello ei vielä ollut kahtatoista ja juhlan piti kestää kahteen aamulla, tarjosi hän Henriettelle käsivartensa ja vei hänet kävelylle. Mutta jo muutaman askeleen päässä hän jätti silleen äitinsä varoituksen.
"Älkää ainakaan menkö kertomaan kuningattarelle kaikkea, mitä kuninkaasta jutellaan", aloitti hän salaperäisesti.
"Mitä siis jutellaan?" kysyi Madame.
"Että veljeni on äkkiä kummallisesti ihastunut."
"Keneen?"