"Siihen pienoiseen la Vallièreen."
Oli yö, joten Madame saattoi huoleti hymyillä.
"Hoo!" virkahti hän; "ja onko siitä jo kauankin?"
"Kaikesta päättäen vain muutamia päiviä. Mutta näihin asti näkyi ainoastaan savua, ja vasta tänä iltana on liekki leimahtanut."
"Kuninkaalla on hyvä aisti", sanoi Madame, "sillä minun mielestäni tyttönen on viehättävä."
"Te näytte laskevan leikkiä, rakkaimpani."
"Minäkö! Miten niin?"
"Joka tapauksessa tämä rakastuminen tekee jonkun onnelliseksi, ainakin neiti de la Vallièren."
"Mutta", jatkoi prinsessa, "te, monsieur, puhutte aivan kuin olisitte lukenut hovineitoni sielun sisintä. Kuka teille on sanonut, että hän suostuu vastaamaan kuninkaan kiintymykseen?"
"Ja kuka teille on sanonut, että hän ei siihen vastaisi?"