"Oh, madame, kyllä sinne on vielä runsaasti viisisataa askelta. Mutta Madamen tulisi hiukan levähtää; te ette voisi enää yhtämittaa rientää näin perille asti."
"Te olette oikeassa."
Ja prinsessa nojasi puuta vasten.
"No, mademoiselle", aloitti hän hetkisen hengähdettyään, "älkää salatko mitään, sanokaa minulle totuus"
"Voi, älköön Madame olko minulle kovin ankara", virkkoi nuori tyttö vapisevalla äänellä.
"Ei, rakas Athénais, en ole teille ollenkaan pahastuksissani; rauhoittukaa vain. Eihän koko asia oikeastaan minuun kuulukaan. Olette levoton siitä, mitä mahdollisesti olette tullut puhuneeksi tuon tammen alla; pelkäätte loukanneenne kuningasta, ja minä tahdon rauhoittaa mieltänne ottamalla selville onko teitä voitu kuulla."
"Oi, kyllä, Madame, — kuningas oli niin lähellä."
"Mutta ettehän toki jutelleet niin äänekkäästi, ettei ainakin joitakuita sanoja olisi mennyt hukkaan?"
"Me uskoimme olevamme ihan yksin, madame."
"Ja teitä oli kolme?"