"No niin, sitä suurempi syy selittää kaikki leikinteoksi. Herra de Malicornella ei silloin ole mitään syytä pahastua. Herra de Saint-Aignan joutuu ymmälle, hänelle nauretaan eikä teille. Lopuksi kuningas saa rangaistuksen uteliaisuudesta, joka ei ollut hänen arvolleen sovelias. En usko, että hän panee pahakseen, joskin hänelle on hiukan ilvehditty tällaisissa olosuhteissa."
"Ah, madame, te olette hyvä ja viisas kuin enkeli!"
"Tätähän vaatii oma etuni."
"Kuinka niin?"
"Kysyttekö minulta, miten minun etuni vaatii säästämään seuranaisiani kokkapuheilta, ikävyyksiltä ja kenties parjauksilta! Voi, tiedättehän, lapseni, että hovi on armoton tällaisille pikku kompastuksille. Mutta nyt olemme jo kävelleet kauan; emmekö pian päädy perille?"
"Vielä viisi- tai kuusikymmentä askelta. Tästä käännymme vasemmalle,
Madame, jos suvaitsette."
"Voimmeko siis luottaa Montalaisiin?" aloitti jälleen prinsessa.
"Kyllä, varmasti."
"Hän tekee mitä pyydätte?"
"Kyllä, ilomielin."