"Minä vastaan, ystäväni, että sinä päivänä en ole kuolleempi kuin tänäänkään."
"Minä en käsitä."
"Niin, alituiset jännityksen vaiheet ovat kuluttaneet minut loppuun. Tänään en enää ole ajatteleva, toimiva olento, tänään en enää vastaa tyhjänpäiväisintäkään miestä. Juuri tänään, näetkös, ovatkin viimeiset voimani ehtyneet, viimeiset päätökseni rauenneet, ja minä luovun taistelusta. Kun on sotajalalla, niinkuin me yhdessä olemme olleet, ja lähtee yksinään kahakoimaan, niin kohtaa toisinaan viisi- tai kuusimiehisen partiojoukon ja yksinäänkin ryhtyy puolustautumaan. Sitten saapuu kuusi lisää, mieli kiihtyy ja sisu sitkistyy. Mutta jos ilmestyy vielä kuusi, kahdeksan, kymmenen samaan leikkiin, niin silloin kannustaa hevostaan, jos hevonen vielä on, tai myöskin antaa surmata itsensä välttääkseen pakoa. No, siinä minä nyt olen. Olen ensiksi taistellut itseäni, sitten Buckinghamia vastaan. Nyt on kuningas tullut. Minä en aio taistella kuningasta vastaan, ja kiirehdinpä lisäämään, että vaikka kuningas peräytyisikin, en aio taistella pelkkää tuon naisen luonnettakaan vastaan. Oh, minä en petä itseäni: antauduttuani tämän rakkauden palvelukseen minä saan siinä loppuni."
"Rakastamaasi ei suinkaan sovi moittia", vastasi Raoul; "syy on sinussa."
"Miksi niin?"
"No, tiesithän ennakolta, että prinsessa on hiukan huikentelevainen, uutuuksiin viehättyvä ja herkkä ylistyksille, vaikkapa niitä lausuisi sokea tai lapsi, ja sinä sytyit sellaiseen hehkuun, että palat karrelle! Katsele sitä naista, rakasta häntä, sillä kukapa häntä voi rakastamatta katsella, ellei sydän ole toisaalle kiintynyt. Mutta rakastaessasikin kunnioita ensiksi hänen puolisonsa asemaa, sitten häntä itseään, ja ajattelepa myöskin omaa turvallisuuttasi."
"Kiitos, Raoul."
"Mistä kiität?"
"Siitä, että nähdessäsi minun kärsivän hänen tähtensä lohdutat minua sanomalla hänestä kaiken hyvän, mitä ajattelet, ja ehkä enemmänkin kuin ajattelet."
"Hoo!" virkkoi Raoul; "sinä erehdyt, Guiche, — aina en sano, mitä ajattelen, ja silloin en sano mitään. Mutta puhuessani en osaa teeskennellä enkä pettää, ja kuuntelijani voi minua uskoa."